sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kielenhuoltoa

Kirjoitetulla kielellä on yhteiset säännöt, jotka jokaisen hyvän kirjoittajan tulee oppia.

Virkkeen alkuun tulee iso alkukirjain ja sen loppuun laitetaan joko piste, kysymys- tai huutomerkki. 
Pää- ja sivulauseet erotetaan aina pilkulla. 

Erisnimet kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimelle. Yhdyssanojen oikeinkirjoitus on syytä opetella kunnolla. Numeroilmausten kirjoittamiseen on olemassa omat sääntönsä.

Hyvä esiintyjä ja kirjoittaja hallitsee kielen. Taitavalle kielenkäyttäjälle kieli on kuin vaatteet. Ammattitaitoinen esiintyjä tietää. miten pukeutua mihinkin tilaisuuteen. Joskus on pukeuduttava jakkupukuun tai pukuun, joskus on ihan paikallaan esiintyä farkuissa ja villapaidassa.

Samaan tapaan taitava esiintyjä ja kirjoittaja tietää, milloin on syytä käyttää kirjakieltä tai yleiskieltä (kirjakielen puhuttua versiota) ja milloin voi rupatella omalla puhekielellään. Kirjakielen hyvä hallinta on valttikortti esim. työelämässä. Mikäli henkilö ei osaa säädellä puhetapaansa tilanteen mukaan, hän saattaa antaa itsestään hieman sivistymättömän kuvan ja se saattaa vaikuttaa siihen, kuinka häntä kohdellaan esim. virastoissa. Sama pätee myös toisin päin. Jos henkilö osaa puhua hyvää yleiskieltä ja käyttää tilanteeseen sopivaa sanastoa, hän antaa itsestään pätevän kuvan ja se saattaa vaikuttaa siihen, kuinka hyvää palvelua tällainen henkilö saa.

Kieli on sinun käyntikorttisi!

Seuraavassa esityksessä on muutamia yleisimpiä oikeinkirjoitussääntöjä, joita on aina silloin tällöin hyvä kerrata. 
Pilkkusäännöt

Pää- ja sivulause erotetaan aina toisistaan pilkulla.
Pilkku tulee myös kahden erilaisen sivulauseen väliin, luettelon osien väliin ja sillä erotetaan
puhuttelut, huudahdukset ja muut irralliset lisäykset.



Päälauseiden rinnastamiseen on olemassa oma sääntönsä.

Pilkkusäännöt



Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)